13.11.2023 Solon pikkujoulut - Muut turisee- Soloilaiset tekee

Olen ollut Solo ry:n hallituksen jäsen kolmatta vuotta. Omin silmin olen saanut todistaa, miten siinä ajassa ollaan saatu hyvässä hengessä aikaiseksi paljon. Tekemällä saavuttaa ja parasta on, että se on vaan niin pahuksen kivaa. Jälleen yksi oivallus yhdessäolon spontaanista hienoudesta maanantaina, 13.11.2023, klo 18.00-23.00, Il Canto.

Solo ry:n pikkujoulut, kirjoittaja Varpu Virta, Solo ry:n hallituksen jäsen

Pikkujoulut, tuo monien suomalaisten firmojen järjestämä vuosittainen get-together, jossa voi tapahtua miltein mitä vaan. Sitä odotetaan ja sitä pelätään. Solo ry:n hallitus oli päättänyt myös tänä vuonna pitää pikkujoulut jäsenistölleen. Paikkana oli Kulosaaren tunnelmallinen Il Canto, jota luotsaavat sydämellinen taistelupari, yrittäjäpariskunta Maarit Persson ja Jussi Kiiveri.

Päivisin tilassa on laulunopetusta Maaritin osaavassa huomassa ja iltaisin tila muuntautuu juhlistamaan eri tapahtumia, illanistujaisia tai tarjoaa muuten vaan mahdollisuuden kestitsemiseen tai sielun ruokaan. Jos pianosi jää virittämättä, sekin onnistuu, ehkei ihan heti illalla, mutta sopimalla asiasta Jussin kanssa.

Eilen osa hallituksen jäsenistä saapui jo hyvissä ajoin Il Cantoon järjestämään paikkoja. Puuhaa oli. Piti ehtiä lämmittämään laatikot ja glögit. Asetella salaatit, kinkut, joulutortut. Pikkupurtavat, piparit kauniisti esille, kaikki, mikä ehdottomana asiana kuuluu jouluiseen pöytään. Mikä parasta, jos illan aikana sattuisi paita sotkeentumaan, olisi mahdollisuus lunastaa itselleen sopivainen Solo-paita vähintään yhtä sopivaan Solo-hintaan. Pohjoisen poika, iskelmätaivaan taituri, Pauli Haapalainen, oli paitsi läsnäolollaan tullut huolehtimaan tästä, myös pitämään huolen, että hallituksen huumorintajuhuoltojoukot olisivat paikalla. Kaikkea oli siis ajateltu.

Aivan alkuillasta ennen varsinaisten bailujen alkamista istuttiin pöydissä turisten niitä näitä hörppien glögiä. Vaihtoehtoja oli juuri ne kaksi, jotka iloisesti on jo sitä normaalia tätä päivää. Lämmintä tunnelmaa säesti tasainen puheensorina ja vienona ilmassa leijuva glögin tuoksu. Tilaisuuden aloitti Jussi Kiiveri, hallituksen jäsen, toivottamalla kaikki tervetulleiksi.

Seuraavana mikkiin tarttui nykyinen puheenjohtaja "Bablo", Marko Junnilainen heittämällä muutaman lentävän lauseen lopettaen sanailunsa lyhyeen humoristisesti sinkauttaen; "Mitäpä tässä enempiä paskaa puhumaan, pietään hauskaa". Tuossa kohtaa Maukka perusjätkä kääntyi puoleeni ja totesi ilkikurisestii; "Pikkujouluista on sitten hyvä lähteä ajoissa. Se on siis juuri ennen kuin tuolit alkavat kaatuilemaan ja tappeluja syntyy". Tähän totesin nauraen, ettei meillä sellaista tapahdu.Olin väärässä ainakin yhdessä asiassa. Tuolit kaatuilivat, tai jos ihan tarkkoja ollaan, kaksi.

Illan ohjelma oli spontaani, Laitteistoa oli ja esiintyjiä tupa täynnä. Kysymys vaan oli, kuka ehtisi ensin? Mutta kuten usein, niin nytkin, ennen kuin joku ohjelman käynnistää, voi ilmassa olla pientä jäykkyyttä. Ensimmäisenä räväytti lavalle loistava Mika Tepsa, joka paremmin tunnetaan karismaattisena darg artistina Pola Ivankana. Säestämässä häntä oli kosketinvirtuoosi Mikko "el Malolito" Mattila.

Pieni jazzverryttely on aina paikallaan, eikö vain ystävät? Tai jos olisit ollut eilen paikalla, olettaisin sinun olevan kanssani samaa mieltä. Yhdistyksemme sihteerin Bianca Moralesin taituroiva scattaily ja yleisön "doo, ba, dee, but, zoo, vai, voh…" erinnäisine väännöksineen vartalot kierteellä, sai porukan ulvomaan naurusta tai laulusta. Mene ja tiedä. Tai siis tiedän. Ruoka maistui ja esiintyjäkaarti oli haltioittava. Tyhjää hetkeä ei syntynyt misään vaiheessa. Skitta kouraan ja Matti pianon taakse ja taas mentiin. Varapuheenjohtajamme, Jyrki Härkönen, ryyditti kinkun mutustelua omilla country-henkisillä biiseillään. Mikä meininki! Katri Somerjoki, loistava esiintyjä ja laulaja esitti oman julkaisemattoman kappaleensa sekä juuri julkaistun "Olin kuin puu".

Heidi Mantere, (aka) High-D ja hallituksen jäsen koppasi kainaloonsa viulunsa ja toiseen, säestäjänsä hanuristi Johannes Niskasen. Dueton esitys huipentui viimeisenä kuultuun hurjaan "Libertangoon". Ja kyllä, kyllä se haitari oli vähintään TV:n kokoinen.

Tähän väliin oopperalaulaja Jarmo Ojala esitti oman hupailunsa kappaleesta "Suopursu". "Usrupous" sai kirjaimellisesti aivan uuden ilmeen. Yht'äkkiä kuulimme livenä kappaleen väärinpäin, sanoja myöden. Aivan hulvatonta. Kun oltiin ehditty kahviin ja joulutorttuihin, menin jo laskuista sekaisin esiintyjien suhteen. Kun tällainen porukka päästetään irti, on lopulta lavalla yksi, useampi tai vaan monta. Silti kaaosta ei synny. Kaikilla on vaan niin pirun hauskaa. Ei voi kuin ihmetellä sitä räiskyntää ja energian määrää. Ja ne tuolit, nehän olivat tietenkin kaatuneet jossain välissä, ne kaksi.

Ilta alkoi olla jo vakaasti ehtoon puolella vaan ei missään nimessä lopussa. Bablon hypättyä kehään ja vetäessään "Unchain my heart" kaksi stemmaa laulavaa"böönaa" eksyi lavalle, Vanessa Philipp ja allekirjoittanut. Muuvit olivat varsin kohillaan ja stemmat raikasivat, kun raspikurkku Bablo tuskaili sydämmensä vankina. Il Canto oli siinä vaiheessa jo varsin lämmin paikka. Tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kuten aina, tarina pitää tauon jatkuakseeen ensi kerralla. Se ei siis lopu.

Joten ensi kertaan, hyvät ystävät ja Soloillaan

Nyt hyvää yötä,

Varpu

Kuvia illanvietosta löytyy @solofinland tai Solon-facesivuilta solo r.y-ryhmä

Käy tsekkaamassa.